24. marraskuuta 2015
Nukketaloharrastus
Tästä se alkoi: nukketaloharrastus. Ostin kirpputorilta pienen nukketalon ja aloin kalustaa sitä. Harrastus paisui, kokosin, sisustin ja kalustin useita taloja, ompelin kahden 1:12 nukkekodin nukeille vaatteita, kunnostin huonekaluja.
Harrastus/Hobby, Pieni lintu-blogin kuvahaaste tällä viikolla
Ensimmäinen maaginen hetki: Pieni nukketalo herää eloon, kun valkoinen kissa istuu kesäiltana taitekattoisessa makuuhuoneessa.
Päällystin styroxpalan kangastilkulla ja tein siitä myös tyynyn. Olin saanut Kanadasta tuliaisiksi pienen pöydän ja asetin siihen kirpputorilta ostamani ruukun. Kalustin lisää nukkekoteja, vanhaan kaapinosaan, lasiovelliseen astiakaappiin, vaaleanpunaisen ostettuun nukketaloon ja 1500-luvun tornitaloon, jonka tilasin Englannista.
Tein sohvan pahvista, vaahtomuovin palasesta ja mieheni silkkisestä taskuliinasta.
Mieheni osti minulle joululahjaksi hienon vaatekaapin ja tein sen seuraksi nukkekotilehden ohjeiden mukaan pahvista ja kirpputorilta ostetusta vanhasta kesäpuserosta kauniin vuoteen päällyksineen ja tyylikkään verhoasetelman. Miniatyyrimaailmassa ovat mahdollisia monet asiat, jotka eivät voi toteutua todellisessa maailmassa.
Tuolit ovat Kanadan sukulaisten tuomia lahjoja, tuliaisia jotka mahtuivat käsilaukkuun! Lintu on muisto Kanadan vuosilta matkasta Quebecissä, pikkutalot Hietalahden kirppurilta, josta ostin vuosikaudet melkein kaikki kirjoista ja vaatteista alkaen. Kirpputoristakin tuli harrastus.
Talo kasvoi.
Siitä tuli talo kuvitellulle nuorelle parille Auroralle ja Thomasille, joista aioin kirjoittaa kirjan Aurora-sarjaan, mutta historialliset romaanit menivät kuulemma pois muodista. :)
Samalla lisääntyi myös valokuvaamisharrastukseni. Olin pitkän aikaa avuton. En osannut esimerkiksi oikaista kuvaa suoraksi.:) Klikkaa kuvaa suuremmaksi.
Eri vaiheita harrastuksessa. Jos klikkaat kuvaa, pääset Flickrin sivulle ja kuvan alla olevista linkeistä samoihin kuviin surempina. Huomaatko keskiaikaisen palvelustytön istumassa takan ääressä? Siirryin 1900-luvun alusta 1500-lukuun aivan kuten kirjoissani. Työ ja harrastus kulkivat rinnakkain.
Tilasin Englannista koottavan tornitalon, joka on oikeasti portinvartijan mökki (gatehouse). Kokosin ja sisustin sen. Olin tehnyt miniäni lahjoittamlle kyynärän mittaiselle (80cm) nukelle 1500-luvun asun, melkein samanlaisen kuin itselleni. Otin nämä mukaan kirjamessuille ja kouluvierailuille, sillä ne mahtuvat pitkään jääkiekkoilijan kassiin, jota voi kuljettaa junassa. Nukke ja tornitalo olivat jonkin aikaa Turun linnassa näytteillä.
Nukkekotiharrastus voi olla terapeuttista. Kun minua yhdeksän vuotta nuorempi sisareni sairastui syöpään ja oli pitkiä aikoja sairaalassa, laitoin meidät olemaan yhdessä miniatuurimaailmassani.
Tässä asetelmassa olemme huviretkellä.
Nukketaloharrastukseni loppui varsinaisesti siihen, kun sisareni kuoli syöpään. Käyn kyllä museoissa katsomassa nukkekodit. Kun sisareni ja minä olimme lapsia, ei ollut nukkekoteja, ei ainakaan siinä pienessä kaupungissa, jossa elimme.
Kauniin pikkusiskoni lapsuudenkuva on nukkekodissa, vasemmalla pienten venetsialaisten lasiesineiden yläpuolella.
"- Mikä siinä on, että iloisinakin hetkinä on kuin veitsi äkkiä lävistäisi sydämen? sanoi Punainen Neilikka suuren ja jännittävän saavutuksen jälkeen muistaessaan vaimonsa kuoleman."
Paronitar Emmuska Orzy: Punainen neilikka
Tornitalon kokoaminen, maalaaminen ja kalustaminen. (kuvat)
Blogikirjoitus
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2007/01/1500-luvun-tornitalo.html
Kaikki nukkekodit. All my dollshouses
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
27 kommenttia:
Tuo harrastus pitää sisällään monta kädentaitoa vaativaa toimintaa
Tuo on niin hieno harrastus! Vieläkö sinulla on nuo talot?
Siinä voi todellakin harjoittaa melkein mitä hyvänsä. Jotkut ovat hyvin taitavia rakentamaan miniatyyrirakennuksia, -koneita, -junia ym. Näin joulun aikaan monissa maissa tehdään kirkkoja, joissa on täydellinen sisustus. Miehet harrastavt usein nimenomaan rakentamista. Joillekin miniatyyriharraastuksesta tulee työ. He saattavat tehdä kuuluisia rakennuksia tai nukkeja, jotka ovat kuuluisinen henkilöiden mukaan tehtyjä. Tavallinen harrastaja voi valmistaa pieniä ruokia pikku keittiöönsä tai hattuja hattukauppaan.
Minulle on ollut paljon iloa miniatyyriaiheita käsittelevistä lehdistä. Olen saanut niistä myös tietoa kirjoihini. sillä kirjoittajat saattavat olla hyvin perehtyneitä historiaan.
Pulmu, minulla on talot ja tavarat tallessa, mutta sen jälkeen kun muutimme pienempään asuntoon. ovat talot olleet tähän asti kaapissa. Nyt molemmat talot ovat esillä, mutta tavarat ovat Auroran talossa vielä "muuttolaatikoissa". Uusi kamera innostaisi ottamaan kuvia. Nukketalokuvat ovat erittäin suosittuja esimerkiksiu Flickrissä.
Nordiska Museet -nukketaloja. Hienoja vanhanaikaisia. Jos käytte Tukholmassa, käykää siinä museossa. Sinne pääse Segelin torilta raitiovaunulla aivan viereen. Samoin laivarannasta vesibussilla lähelle Wasa-museota.
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/albums/72157627708377899
http://www.nordiskamuseet.se/
Nukkekodit on hyvin koukuttava ja kiva harrastus! Nimim. *kokemusta on*
Helmiriitta, siitä tulee mukava addiktio.:)
Kerrassaan upeita! Käsillä tekeminen on terapeuttista todellakin.
SusuPetal, haaveilen sitä, että saiisn tyarpeeksi aika aja energiaa, jotta kokeilisin akryyliväreillä. OLen ekrännyt materiaalia. Olen allerginen voimakkeille tuoksuille, joten en voisi käyttää öljyvärejä.
Ihana harrastus. Askartelu ja luovuus yhdistyvät saumattomasti.
Arleena, mahdollisuudet ovat rajattomat, kunhan vain on aikaa ja innostusta.
Oi, oi!<3 Upeat nukketalot ja sitä käsillä tekemisen riemua!
Minua jotenkin kosketti erityisesti, mitä kerroit siskostasi.<3
Kiitos. Taina.
Oiiii, mä niin kaipaisin nukketaloa mutta kun ei noita poikiani kiinnosta. :D Ehkä voisin alkaa harrastaa ihan ite..niin nättiä!
Kaunis tarina <3. Meillä on iso nukketalo, mutta lapseni eivät siitä juurikaan välitä. Olen jo heille sanonut, että kunhan he virallisesti ovat "isoja", minä omin nukketalon ja teen siitä just sellaisen kuin pikkutyttönä halusin. Tapetoin, sisustan ja saatan vähän leikkiäkin ;)
Nyt ahdistaa... sain viime jouluna lahjaksi perheeltäni nukketalon, mutta en ole tehnyt mitään remonttia sen hyväksi. Mutta kaikenlaista "romua" olen kerännyt sinne odottamaan. Puolustuksekseni täytyy sanoa, että päivitimme vuoden aikana tämän varsinaisen talomme:) Ensi vuosi on sitten tuon toisen talon vuoro :D Ihanat talot sinulla!
Pikkasen olen kade. Ihania ...
Onpa hieno! Mullakin olisi haaveissa joskus kunhan tilaa on enemmän, ostaa (tai tehdä) iso nukkekoti ja sisustaa sitä. Kaikki muukin miniatyyrijutut on ihania, itse harrastan pienoismallihevosten kustomointia.
Pieni lintu, pojatkin leikkkivät nukkekodilla, mutta eri tavalla. Nukketalon täytyy olla seikkailunkestävä, sillä rosvo tulee taloon savupiipusta ja muutakin yllättävää tapahtuu. Minun toinen nukketalonihan on tarkoitettu linnan portinvartijan mökiksi. tulijat ratsastivat holvikaarewn alta linnan alueelle. Yläkerrassa sotilaat saattoivat pelata halmaa.
Hyvä, Ansku!
Arjuska, romunkeräämisestä se alkaa..
Ihan paras harrastus. <3 Itselläkin on tällä hetkellä pieni nukkis projekti menossa, mutta en valitettavasti voi sitä esitellä, koska saatan osallistua sillä keväällä kilpailuun. :)
Markanpilkkuja, onnea kilpailuun.:)
Tellu Tom, töihin vaan. Nukkekoti kasvaa kivasti.:)
Tellu Tom, aloitin pienestä, pikkumökistä, jonka löysin kirpputorilta.
Alussa käytin myös vanhan matalan kaapin osia. Syntyi "laatikko", jonka kalustin.
Katso nukkekotieni vaiheeta alkaen vuodesta 2006
http://anna-amnell.blogspot.fi/2006/11/kaikki-nukketaloni.html
(linkistä myös suoraan)
Oi tavatoman miten kauniita, pikkuruisia taloja.
Niitä on ihanaa laitella, kun on siihen aikaa.
Lähetä kommentti