Portti Suomenlinnaan. Kuva: Tuula Heiskanen (sisareni ottama kuva)
Suomenlinnan matkalla voi nähdä meren, laivoja, linnoituksen ja kauniita taloja. Asuin kolme vuotta Suomenlinnassa talossa, jonka nimi on Nooakin arkki. Se on rakennettu 1700-luvulla, ja ihmiset ajattelivat, että se oli harvinaisen suuri. Suomenlinnassa on kauniita vanhoja puutaloja sekä Lelumuseo.
Sininen talo Suomenlinnassa. Seuraavat kuvat mieheni tai minun ottamia.
Sinisen talon edessä oleva ruusupensas
Vaaleanpunainen talo on myöhemmin korjattu.
Katso kuviani Suomenlinnasta. Sieltä löydät Nooakin arkinkin ja muuta 1700-luvulla rakennetut kivitalot. Ne oli suunniteltu ranskalaiseen tyyliin.
Suomenlinnaan tuotiin sireenipensaita Ranskasta, ja ne levisivät kaikkialle Suomeen.
Kävelin tätä kaunista tietä kotiin Suomenlinnassa, kun tuli kaupasta tai kaupungista hakemasta lapsiani siihen aikaan Eirassa sijainneesta Ranskalais-suomalaisesta koulusta, jota he kävivät lastentarhasta asti. Kesällä kuljimme lautalla, talvella jäätä myöten kävellen. Tämä tie on Suomenlinnan kirkon vieressä.
Monivuotinen blogiystäväni kieltenopettaja Rita Ahonen kertoo iloisesta Viisikko-piknikistä Suomenlinnaan.:
"Viisikoiden 60. juhlavuosi tuo mukanaan iloa ja riemua. Pari alakoululuokkaa voitti Tammen järjestämän Aarteenetsinnän."
Hauskoja kuvia!Riemukas alku kesälle!
Ritan blogissa myös: Matka Suomenlinnaan
Katso myös
Kuvia Suomenlinnasta
Kerron myös Blogisisko-blogissa Suomenlinnasta. Etsi hakusanalla 'Suomenlinna' tai lue esimerkiksi tämä
http://blogisisko.blogspot.fi/2011/07/elamaa-saaressa-suomenlinna.html
2 kommenttia:
Ajatella että olet perheinesi asunut tuossa satumaisessa paikassa !
Kiitos linkityksestä :)
Saari oli satumainen, ja vuokra oli halpa. Ikkunoista näkyi kaunis saari. Oli uimaranta, ja lammikoissa saattoi luistella, kun ne jätyivät. Asunnossa oli vain haloilla toimiva uunilämmitys, toisessa huoneessa kaunis kaakelitakka. Oli vain kylmä vesi. Ostimme kaasulla käyvän vedenlämmittimen, josta johdimme vettä tiskialtaaseen ja isoon vessaan, jonka lattialle laitoin "vauvanammeen" lasten peseytymistä varteen. Toisella saarella oli armeijan iso sauna, jossa kävimme kerran viikossa.Kävelimme joka päivä saarella, ja mieheni ja minä juoksimme urheilukentällä.
Ystävät ja sukulaiset olivat kauhuissaan, kun muutimme niin primitiiviseen asuntoon. Sain armeijan varastosta jäännösmaaleja, joilla maalasin kaikki seinät. Lapset saivat ison huoneen, jonka seinät maalasin suklaan ja auringon väreillä. Meillä oli pieni huone, keltaista ja tyylikästä antiikin ruskeaa. Keittiössä ei ollut lämmityslaitetta, vain pieni puuhella. Tyttäremme ensimmäinen muisto minusta on, kun laitoin mieheni pitkä sarkatakki pääällä ruokaa hellan ääressä.
Meillä on ihanat muistot Suomenlinnasta. Niitä ei pilaa se, että mieheni silloinen työpaikka Suomen oma armeija oli vihattu 1970-luvulla. Ei edes se, että 8-vuotiasta poikaamme kivitettiin, ja hänet piti saattaa leikkimään toiseen perheeseen. Oli pahin suometttumisen aika. Nyt on jo korkea aika kertoa, millaista silloin oikeasti oli.
Lähetä kommentti