Kun olin lapsi, minulla oli puuhevonen, jolla leikin nuorimman enoni kanssa.
"Aloin leikkiä lattialla. Eino oli tuonut pihalta sisään minun omat leluni, pikkureen ja puuhevosen, ja minä aloin lastata leikkipölkkyjä rekeen ja konttasin lattialla edestakaisin. Toisella puolella tupaa oli raidallinen räsymatto. Se oli minulle joki, sen rannalle minä kaadoin pölliläjän ja sanoin joka kerta hevoselle ’ptruu’." (Anna Amnell: Tulva. Sotalapsuus syrjäkylässä 2019)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti