DSC06833
Originally uploaded by amnellanna.
Talo on kylmä. He päättävät muuttaa.
Auroran talo nukkekotiblogi. My Dolls' Houses: Toys, dolls, lelut, nuket, nukkekodit, valokuvat, museot, Helsinki, Tukholma, Pietari,
29. lokakuuta 2006
Pikku Heidin nukketalo
Tämä amerikkalainen metrin korkuinen pikkulasten nukketalo löytyi Hietalahden kirpputorilta ja maksoi kokonaista viisi euroa. Siitä oli yksi takaovi rikki, muuten se on kunnossa. Ostin samalta kirpputorilta joukon kolmevuotiaalle sopivia nukketalon huonekaluja ja nukkeja, muiden muassa muumeja. Sisareni tyttärentytär pikku Heidi leikkii nukketalolla innoissaan.
Muistatko vielä Ressu-nuket?
Toin tämän Ressun Kanadasta tuliaisiksi sisarentyttärelleni. Se on hänellä vieläkin tallessa ja ehjänä, vaikka hänellä on jo oma tytär.
27. lokakuuta 2006
Nukketalon nukkeja. Meg
Tämä nukke on minusta herttaisen näköinen. Se oli puettu kaupassa 1900-luvun alun palvelustytön asuun. Siitä on jäljellä nukella enää vain hilkka. Ompelin Megille 1500-luvun naisen asun nukketalolehdessä olleiden kaavojen mukaan. Koska ompelin käsin, asun valmistuminen kesti kauan.
Huomasin, että parasta materiaalia paitaan, alushameeseen ja esiliinaan oli ohut puuvilla, jota oli vuorikankaana kirpputorilta ostamassani tytön mekossa. Myös ohuet nenäliinat ovat tarpeeksi ohutta ja pehmeää kangasta.
Kauniin sävyiset kankaat ovat peräisin näytekankaista, jotka eräs kauppa oli heittänyt roskiin kadunvarteen. Olen kaiken tavaran kerääjä, joten pelastin mallikirjan ja leikkasin siitä talteen joitakin kankaita - kaiken varalta.
Jaana Perttulin nukkeja
Viehättävä Aurora-nukke Rikhardin kirjaston näyttelyssä 1990-luvulla. Nämä nuket omistaa Jaanan sisar.
Aurora ja Iida
Iida ja Pekka.
Tämä kuva Aurora-nukesta oli erityisen kaunis.
Aurora and my Pennsylvania Dutch quilt
Aurora and my quilt
Originally uploaded by amnellanna.
Aurora ja tilkkutäkkini. Ompelin itse ristipistot. Nuken on tehnyt ja omistaa nukketaiteilija Jaana Perttuli.
Aurora ja Iida
Aurora ja Iida
Originally uploaded by amnellanna.
Aurora ja Iida lähdössä Kanadaan. Nuket Jaana Perttuli.
26. lokakuuta 2006
Pink Lady's Basket of Bears
Photo: Pink Lady
Pink Lady tells about her teddybears.
Löytyi ihastuttava kertomus nuoren naisen teddykarhuista. Pink Lady: A Basket o' Bears. Mark Twain ja TS Eliot mukana jutussa.
Nukketalon nalle
Miniatyyrinalle nukketalon makuuhuoneessa. Miniature teddybear in the dollhouse bedroom.rs, nukketalon nallet, dollhouse teddybears
Panda
Kirpputorilta tulivat nukketalon sohva, nukke ja pandakarhu. I love my Panda. The sofa, the doll and the panda all came from the fleamarket.
Cambridgen nalle
Sain tämän nallen mieheltäni äitienpäivälahjaksi. Hän oli ostanut sen Cambridgestä teddykarhukaupasta, jossa olimme käyneet aikaisemmin ihailemassa teddykarhuja. My husband gave this teddy bear to me as a Mother's Day gift. He had bought it Cambridge from a teddy bear shop.
Teddykarhu terapeuttina
Nallen elämä ei ole pelkkää huviretkeä. Pehmeä lelu ja yleensä nimenomaan teddykarhu on useimmille lapsille paras lohduttaja vanhempien jälkeen. Se muistuttaa ulkonäöltään ihmistä ja voi korvata äidin tai isän pienelle lapselle lyhyeksi ajaksi.
Erityisen tärkeä tällainen pehmeä lelu on siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa tajuta, että hän on erillinen olento kuin äiti, isä tai hoitaja. Nallesta voi tulla samanlainen aina läsnä oleva ja auttava olento kuin vanhemmat olivat aikaisemmin.
Lapsi kokee usein surun, menetyksen ja vihan tunteita tässä elämänsä vaiheessa. Hän voi kohdistaa nämä tunteet nalleen. Kanadalainen lapsipsykiatri Ruth Stirtzinger on todennut, että tällainen siirtymävaiheen esine on hyvin tärkeä varsinkin länsimaisessa kulttuurissa, jossa läheinen fyysinen yhdessäolo äidin kanssa jää lyhyemmäksi kuin joissain muissa kulttuureissa.
Nalle sairaanhoitajana ja
pehmopoliisina
Varsinkin sairaalassa olo on lapselle vaikeaa. Hän tulee
usein sairaalaan pitkän matkan takaa ja joutuu olemaan erossa vanhemmista, sisaruksista, ystävistä ja lemmikkieläimistä. Niinpä monet sairaalat samoin kuin turvakodit järjestävät jokaiselle lapselle oman pehmeän lelun, ja se on useimmiten nalle.
Erityisen hyviä tuloksia on saatu teddykarhujen käyttämisestä
poliisien apuna, kun joudutaan tekemisiin lasten kanssa kriisitilanteissa. Lapsi pelästyy helposti poliisin univormua ja varsinkin asetta, voi tulla hysteeriseksi tai joutua shokkitilaan nähdessään väkivaltarikoksen tai rikollisen kiinnioton.
Lapselle on erityisen traumaattista, kun hänen lähiomaisensa pidätetään tai joutuu rikoksen kohteeksi. Joillain paikkakunnilla Yhdysvalloissa poliisit kuljettavat teddykarhuja partioautoissaan. Kriisitilanteessa lapselle annetaan heti nalle syliin. Lapsen huomio kiintyy siihen. Nallea rutistamalla lapsi voi lievittää pelkoa ja jännitystä.
Nallelle kerrotaan salaisuuksia
Jo useita vuosia sitten jotkut terapeutit alkoivat käyttää teddykarhuja sellaisten lasten hoidossa, jotka eivät suostu puhumaan aikuisille ongelmistaan tai ovat suorastaan autistisia eli vaikenevat täysin. Seksuaalista tai muuta väkivaltaa kokenut lapsi voi kertoa nallen kautta terapeutille tai poliisille yllättäviä asioita. Teddykarhun sisälle voidaan asettaa mikrofoni tällaisessa hoitotilanteessa.
Teddykarhuilla voi olla tärkeä merkitys myös teini-ikäiselle.
Eräs teinityttö kirjoitti Helsingin Sanomain nuorten palstalla, että muilla tytöillä on poikaystävät, mutta hän käpertyy tyytyväisenä nallen kainaloon.
Erityisen tärkeä tällainen pehmeä lelu on siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa tajuta, että hän on erillinen olento kuin äiti, isä tai hoitaja. Nallesta voi tulla samanlainen aina läsnä oleva ja auttava olento kuin vanhemmat olivat aikaisemmin.
Lapsi kokee usein surun, menetyksen ja vihan tunteita tässä elämänsä vaiheessa. Hän voi kohdistaa nämä tunteet nalleen. Kanadalainen lapsipsykiatri Ruth Stirtzinger on todennut, että tällainen siirtymävaiheen esine on hyvin tärkeä varsinkin länsimaisessa kulttuurissa, jossa läheinen fyysinen yhdessäolo äidin kanssa jää lyhyemmäksi kuin joissain muissa kulttuureissa.
Nalle sairaanhoitajana ja
pehmopoliisina
Varsinkin sairaalassa olo on lapselle vaikeaa. Hän tulee
usein sairaalaan pitkän matkan takaa ja joutuu olemaan erossa vanhemmista, sisaruksista, ystävistä ja lemmikkieläimistä. Niinpä monet sairaalat samoin kuin turvakodit järjestävät jokaiselle lapselle oman pehmeän lelun, ja se on useimmiten nalle.
Erityisen hyviä tuloksia on saatu teddykarhujen käyttämisestä
poliisien apuna, kun joudutaan tekemisiin lasten kanssa kriisitilanteissa. Lapsi pelästyy helposti poliisin univormua ja varsinkin asetta, voi tulla hysteeriseksi tai joutua shokkitilaan nähdessään väkivaltarikoksen tai rikollisen kiinnioton.
Lapselle on erityisen traumaattista, kun hänen lähiomaisensa pidätetään tai joutuu rikoksen kohteeksi. Joillain paikkakunnilla Yhdysvalloissa poliisit kuljettavat teddykarhuja partioautoissaan. Kriisitilanteessa lapselle annetaan heti nalle syliin. Lapsen huomio kiintyy siihen. Nallea rutistamalla lapsi voi lievittää pelkoa ja jännitystä.
Nallelle kerrotaan salaisuuksia
Jo useita vuosia sitten jotkut terapeutit alkoivat käyttää teddykarhuja sellaisten lasten hoidossa, jotka eivät suostu puhumaan aikuisille ongelmistaan tai ovat suorastaan autistisia eli vaikenevat täysin. Seksuaalista tai muuta väkivaltaa kokenut lapsi voi kertoa nallen kautta terapeutille tai poliisille yllättäviä asioita. Teddykarhun sisälle voidaan asettaa mikrofoni tällaisessa hoitotilanteessa.
Teddykarhuilla voi olla tärkeä merkitys myös teini-ikäiselle.
Eräs teinityttö kirjoitti Helsingin Sanomain nuorten palstalla, että muilla tytöillä on poikaystävät, mutta hän käpertyy tyytyväisenä nallen kainaloon.
Nalle on jo yli 100 vuotta vanha
Kuva: Anna Amnell (vanha nalle alkuperäisestä lehtiartikkelistani)
Näillä kahdella teddykarhulla on ikäeroa melkein täsmälleen 100 vuotta. Teddykarhujen amerikkalainen esi-isä on vuodelta 1903 ja Cambridgen nallekaupasta ostettu käsintehty nalle 2000-luvulta, jolloin sain sen tuliaisiksi ja äitienpäivälahjaksi.
Joillakin meistä saattaa olla kulunut lapsuuden teddykarhu piirongin päällä istumassa. Mutta useimpien nalle tuli niin loppuun rakastetuksi, että siitä on enää vain muisto jäljellä. Teddykarhut ovat suosittuja lasten leluja, mutta niistä on tulossa yhä enemmän aikuisten keräilyesineitä.
Teddykarhuinnostus alkoi presidentti Theodor Rooseveltin matkasta Missisipille vuonna 1902. Roosevelt oli selvittelemässä Missisipin ja Louisianan osavaltioiden välistä rajakiistaa ja oli seurueineen metsästysretkellä. Toiset jäljittivät mustakarhun, joka raateli nälkiintyneenä yhden metsästyskoirista. Karhu saatiin kiinni, sidottiin puuhun ja jätettiin presidentin ammuttavaksi. Roosevelt kieltäytyi ampumasta noin säälittävässä tilassa olevaa eläintä.
Seuraavana aamuna oli Washington Postin etusivulla Clifford K. Barrymanin pilapiirros Rooseveltistä ja karhunpojasta. Siitä alkoivat monenlaiset tarinat karhun kohtalosta: suloinen pentu oli otettu lemmikiksi valkoiseen taloon, maskotiksi newyorkilaiseen hotelliin tai eläintarhaan Washingtonissa. Tosiasiassa Roosevelt oli pyytänyt toiset lopettamaan yli 100-kiloisen karhun vaivat.
Teddyn karhut
Pilapiirtäjä käytti tämän jälkeen usein suosituksi tullutta karhunpoikaa Rooseveltiä koskevissa pilapiirroksissa. Samaan aikaan oli Brooklynissä New Yorkissa pieni paperi- ja lahjatavarain kauppa, jota piti venäläissyntyinen Morris Michtom. Hän myi myös vaimonsa Rosen tekemiä leluja. Pilapiirroksen innoittamana Rose teki kaksi lastuvillatäytteistä mohairkarhua, jotka pantiin koristeiksi kaupan ikkunaan. Ne herättivät ihastusta, ja tarinan mukaan Morris pyysi Rooseveltiltä luvan nimittää ne ”Teddyn karhuiksi”[teddy bears], koska presidenttiä kuten monia muitakin Theodoreja kutsuttiin lempinimellä Teddy. Nämä teddykarhut, joiksi niitä pian sanottiin, olivat alkuna suurelle leikkikalutehtaalle, joka toimii yhä New Yorkissa. Amerikkalainen teddykarhu oli syntynyt.
Ramman Margareten Petz-karhut
Saksalaisillakin on oma tarinansa teddykarhun juurista. Pienessä Giengenin kaupungissa lähellä Stuttgartia asui Margarete Steiff. Hän oli sairastanut kaksivuotiaana polion, josta hänen oikea kätensä oli jäänyt heikoksi ja hänen molemmat jalkansa olivat rampautuneet. Margarete joutui viettämään koko elämänsä rullatuolissa, mutta se ei häntä lannistanut. Hän opetteli käyttämään ompelukonetta ja perusti ompelimon. Harrastuksenaan hän teki pieniä kangaseläimiä, joita hän antoi lahjaksi asiakkaittensa ja ystäviensä lapsille.
Siihen aikaan pehmeät lelut olivat harvinaisia, ja Margareten eläimet tulivat niin suosituiksi, että hän perusti leikkikalutehtaan vuonna 1898. Margareten veljenpoika, nuori taiteilija Richard Steiff oli ihastunut karhunpoikiin, joista hän piirsi luonnoksia läheisissä eläintarhoissa. Hän näytti piirustuksiaan tädilleen, joka suostui valmistamaan tehtaassaan joukon karhuja. Ne olivat näytteillä Leipzigin leikkikalumessuilla vuonna 1903. Useimmat pitivät pitkänenäisiä laihoja karhuja rumina ja kömpelön näköisinä. Mutta messuilla oli myös amerikkalaisia ostajia. Eräs heistä tilasi Margareten tehtaasta tuhansia Petz-karhuja, joita alettiin nimittää Saksassa teddykarhuiksi vasta 1907.
Steiffen sukutarinan mukaan Petz-karhut koristivat Rooseveltin tyttären Alicen hääjuhlien pöytiä Valkoisessa talossa, ja Teddy Roosevelt nimitti ne itse teddykarhuiksi. Rooseveltin suku sanoo, että se on satua. Mutta teddykarhukuume oli alkanut. Se oli Amerikassa kovimmillaan Margarete Steiffen kuolinvuonna 1909.
Antiikkinallet ovat aikuisten lelujaja keräilyesineitä
Maailman kuuluisin nalle lienee Aloysius. Se vietti ensimmäiset 55 vuottaaan amerikkalaisen sekatavarakaupan hyllyllä, kunnes pääsi Jeremy Ironsin ja Anthony Andrewsin näyttelijätoveriksi suosittuun Brideshead Revisited - TV-sarjaan.
Aloysius on kyhmyselkäinen ja vakavailmeinen Yhdysvalloissa vuonna 1907 syntynyt nallenköriläs, jollaisia teddykarhut olivat alussa. Vasta 1930-luvulla kehittyivät nykyiset söpöt nallet. Entisajan nallessa on täytteenä olkea, lastuvillaa, kapokkia, korkkia tai sahajauhoja ja sen mohairturkki tuoksuu mukavalta. Lieneekö se tuoksu antiikkia, jona ennen vuotta 1940 tehtyjä teddykarhuja pidetään? Niiden joukossa Steiffen nallet ovat teddykarhujen aatelia. Vanhoista teddykarhuista on tullut aikuisten leluja. Ne ovat suosittuja koriste-esineitä, ja nykyään vanhat teddykarhut ovat niin arvokkaita, että niitä kerätään jopa sijoitusmielessä.
Tämä on osa aikaisemmin julkaisemastani artikkelista.
(Pirkko Pekkarinen: Rakas oma nalle. – Kotiliesi no 20,18.10.1985, sivut 82-85.)
copyright Pirkko Anna Amnell
Teddykarhu terapeuttisena ilmiönä myöhemmin.
Neulotut nallet
Nämä neulotut nallet lahjoitettiin vanhainkotiin. The teddybears were knitted by a women's group and donated to a nursing home in Toronto.
Vanhoja nalleja
Vanha teddykarhu antiikkinäyttelystä. An old teddybear at an antique show, Photo: Anna Amnell
Nukketalon mummo
Nukketalon mummo harrastaa käsitöitä. Miniatyyrinäyttelystä.
This photo was taken at an exhibition on minatures in Toronto.
Photo: Anna Amnell
25. lokakuuta 2006
Mikä urakka!
(Kaikki linkit korjattu)
Voit mennä myös suoraan kuvasarjaan, jossa tornitalon eri vaiheet
En arvannut, miten isoon urakkaan ryhdyin, kun aloitin pienen 1500-luvun tornitalon sisustamisen. Jotain opin: Ei pidä käyttää liian tehokasta liimaa. Sitä on vaikeaa saada pois sormista. Käytin saippuaa, käsivoidetta ja oliiviöljyä, mikä oli paras. Nahka lähti yhdestä sormenpäästä.
Muuten oli enimmäkseen mukavaa.
Kerron täällä tornitalon valmistumisesta.
Mikäli korvatulehdus ym ei osoittaudu liian suureksi esteeksi, tulen tornitalon ja Lucia-nuken kanssa Helsingin kirjamessuille huomenna 26.10. 2006 puolenpäivän aikaan. Ensin Topeliuslavalle klo 12-12.30 ja sitten Lasten Keskuksen osastolle sen jälkeen. Kerron uusimmasta kirjastani Pako Tallinnaan, jossa Lucia Olavintytär seikkailee 1500-luvun Helsingissä ja Tallinnassa.
Nukella on minun omplemani 1500-luvun tytön asu.
Voit mennä myös suoraan kuvasarjaan, jossa tornitalon eri vaiheet
En arvannut, miten isoon urakkaan ryhdyin, kun aloitin pienen 1500-luvun tornitalon sisustamisen. Jotain opin: Ei pidä käyttää liian tehokasta liimaa. Sitä on vaikeaa saada pois sormista. Käytin saippuaa, käsivoidetta ja oliiviöljyä, mikä oli paras. Nahka lähti yhdestä sormenpäästä.
Muuten oli enimmäkseen mukavaa.
Kerron täällä tornitalon valmistumisesta.
Mikäli korvatulehdus ym ei osoittaudu liian suureksi esteeksi, tulen tornitalon ja Lucia-nuken kanssa Helsingin kirjamessuille huomenna 26.10. 2006 puolenpäivän aikaan. Ensin Topeliuslavalle klo 12-12.30 ja sitten Lasten Keskuksen osastolle sen jälkeen. Kerron uusimmasta kirjastani Pako Tallinnaan, jossa Lucia Olavintytär seikkailee 1500-luvun Helsingissä ja Tallinnassa.
Nukella on minun omplemani 1500-luvun tytön asu.
Vuodepeitto ja verhojen kappa
Tein tämän viktoriaanisen verhojen kapan ja vuodepeiton vanhasta puserosta, jonka ostin kirpputorilta. I made them myself: the bedcover and Victorian curtains.
1. lokakuuta 2006
Dolls Nuket
Photo: Anna Amnell. Doll in her rattan pram in a Mackinaw Island Museum.
Vanhan ajan nukke amerikkalaisessa museossa.
Klikkaa kuvia suuremmiksi.
Aurora-doll was made by Jaana Perttuli.
Taiteilija Jaana Perttulin tekemä Aurora-nukke, jonka omistaa Jaanan sisar.
A doll in a shop window in Helsinki.
Nukke antiikkikaupan ikkunassa.
Lucia-doll. I made the 16th century dress for her.
Tein kyynärän mittaiselle nukelle 1500-luvun asun.
Japanese dolls
Japanilaisia nukkeja
Auroran ja Thomasin koti
This is Aurora's home
Aurora says: This is my old dining room furniture
Ruokasalin kalusto on maalattu siniseksi ja tuolit on päällystetty.
The dining room furniture was renovated and painted light blue.
Molly, Thomas and Aurora in the blue breakfast room that is next to the kitchen.
Molly, Thomas ja Aurora sinisessä aamiaishuoneessa keittiön vieressä.
The kitchen
Keittiö
The writing cabinet
Kirjoituslipasto
The parlour
Sali
Aurora's friend Molly playing the piano.
Auroran ja Thomasin ystävä Molly soittaa pianoa salissa.
The new dining room furniture
Uusi ruokasalin kalusto
What-not in the dining room
Koriste-esinekaappi
Molly reading to the neighbour's little daughter in the bedroom
Victorian curtains for the bedroom
Molly in the bathroom
Molly vierashuoneessa. Guest room
Aurora says: This is my old dining room furniture
Ruokasalin kalusto on maalattu siniseksi ja tuolit on päällystetty.
The dining room furniture was renovated and painted light blue.
Molly, Thomas and Aurora in the blue breakfast room that is next to the kitchen.
Molly, Thomas ja Aurora sinisessä aamiaishuoneessa keittiön vieressä.
The kitchen
Keittiö
The writing cabinet
Kirjoituslipasto
The parlour
Sali
Aurora's friend Molly playing the piano.
Auroran ja Thomasin ystävä Molly soittaa pianoa salissa.
The new dining room furniture
Uusi ruokasalin kalusto
What-not in the dining room
Koriste-esinekaappi
Molly reading to the neighbour's little daughter in the bedroom
Victorian curtains for the bedroom
Molly in the bathroom
Molly vierashuoneessa. Guest room
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)