Tästä se alkoi: nukketaloharrastus. Ostin kirpputorilta pienen nukketalon ja aloin kalustaa sitä. Harrastus paisui, kokosin, sisustin ja kalustin useita taloja, ompelin kahden 1:12 nukkekodin nukeille vaatteita, kunnostin huonekaluja.
Harrastus/Hobby, Pieni lintu-blogin kuvahaaste tällä viikolla
Ensimmäinen maaginen hetki: Pieni nukketalo herää eloon, kun valkoinen kissa istuu kesäiltana taitekattoisessa makuuhuoneessa.
Päällystin styroxpalan kangastilkulla ja tein siitä myös tyynyn. Olin saanut Kanadasta tuliaisiksi pienen pöydän ja asetin siihen kirpputorilta ostamani ruukun. Kalustin lisää nukkekoteja, vanhaan kaapinosaan, lasiovelliseen astiakaappiin, vaaleanpunaisen ostettuun nukketaloon ja 1500-luvun tornitaloon, jonka tilasin Englannista.
Tein sohvan pahvista, vaahtomuovin palasesta ja mieheni silkkisestä taskuliinasta.
Mieheni osti minulle joululahjaksi hienon vaatekaapin ja tein sen seuraksi nukkekotilehden ohjeiden mukaan pahvista ja kirpputorilta ostetusta vanhasta kesäpuserosta kauniin vuoteen päällyksineen ja tyylikkään verhoasetelman. Miniatyyrimaailmassa ovat mahdollisia monet asiat, jotka eivät voi toteutua todellisessa maailmassa.
Tuolit ovat Kanadan sukulaisten tuomia lahjoja, tuliaisia jotka mahtuivat käsilaukkuun! Lintu on muisto Kanadan vuosilta matkasta Quebecissä, pikkutalot Hietalahden kirppurilta, josta ostin vuosikaudet melkein kaikki kirjoista ja vaatteista alkaen. Kirpputoristakin tuli harrastus.
Talo kasvoi.
Siitä tuli talo kuvitellulle nuorelle parille Auroralle ja Thomasille, joista aioin kirjoittaa kirjan Aurora-sarjaan, mutta historialliset romaanit menivät kuulemma pois muodista. :)
Samalla lisääntyi myös valokuvaamisharrastukseni. Olin pitkän aikaa avuton. En osannut esimerkiksi oikaista kuvaa suoraksi.:) Klikkaa kuvaa suuremmaksi.
Eri vaiheita harrastuksessa. Jos klikkaat kuvaa, pääset Flickrin sivulle ja kuvan alla olevista linkeistä samoihin kuviin surempina. Huomaatko keskiaikaisen palvelustytön istumassa takan ääressä? Siirryin 1900-luvun alusta 1500-lukuun aivan kuten kirjoissani. Työ ja harrastus kulkivat rinnakkain.
Tilasin Englannista koottavan tornitalon, joka on oikeasti portinvartijan mökki (gatehouse). Kokosin ja sisustin sen. Olin tehnyt miniäni lahjoittamlle kyynärän mittaiselle (80cm) nukelle 1500-luvun asun, melkein samanlaisen kuin itselleni. Otin nämä mukaan kirjamessuille ja kouluvierailuille, sillä ne mahtuvat pitkään jääkiekkoilijan kassiin, jota voi kuljettaa junassa. Nukke ja tornitalo olivat jonkin aikaa Turun linnassa näytteillä.
Nukkekotiharrastus voi olla terapeuttista. Kun minua yhdeksän vuotta nuorempi sisareni sairastui syöpään ja oli pitkiä aikoja sairaalassa, laitoin meidät olemaan yhdessä miniatuurimaailmassani.
Tässä asetelmassa olemme huviretkellä.
Nukketaloharrastukseni loppui varsinaisesti siihen, kun sisareni kuoli syöpään. Käyn kyllä museoissa katsomassa nukkekodit. Kun sisareni ja minä olimme lapsia, ei ollut nukkekoteja, ei ainakaan siinä pienessä kaupungissa, jossa elimme.
Kauniin pikkusiskoni lapsuudenkuva on nukkekodissa, vasemmalla pienten venetsialaisten lasiesineiden yläpuolella.
"- Mikä siinä on, että iloisinakin hetkinä on kuin veitsi äkkiä lävistäisi sydämen? sanoi Punainen Neilikka suuren ja jännittävän saavutuksen jälkeen muistaessaan vaimonsa kuoleman."
Paronitar Emmuska Orzy: Punainen neilikka
Nukkekodissa voivat elää hekin, jotka eivät koskaan saaneet elää todellisessa maailmassa. Tyttö, joka olisi voinut elää tässä maailmassa, mutta jonka elämä loppui, kun sitä oli kestänyt vain muutaman kuukauden, poika joka eli vain unelmissa. Laitamme heidät elämään menneisyyteen ennen nukkekodin aikaa nukkekodin henkilöiden esivanhempien muotokuvina. Samalla tavalla elävät kirjoissakin kirjoittajan unelmat, haaveet ja pelot jotka eivät toteutuneet. Monesti hän tajuaa tämän vasta vuosien päästä.
Tornitalon
kokoaminen, maalaaminen ja kalustaminen. (kuvat)
Blogikirjoitus
http://amnellinlucia.blogspot.fi/2007/01/1500-luvun-tornitalo.html
Kaikki
nukkekodit. All my dollshouses
