Ihmettelen sitä, että lapset raskivat myydä lelujaan.
Auroran talo nukkekotiblogi. My Dolls' Houses: Toys, dolls, lelut, nuket, nukkekodit, valokuvat, museot, Helsinki, Tukholma, Pietari,
Auroran talo nukkekotiblogi. My Dolls' Houses: Toys, dolls, lelut, nuket, nukkekodit, valokuvat, museot, Helsinki, Tukholma, Pietari,
2 kommenttia:
Niitten on pakko. Leluja on ehkä sata kertaa enemmän kuin silloin kun sinä olit lapsi, ja ehkä 10 kertaa enemmän kuin mun lapsuudessa (70-luvulla). Mutta lastenhuoneet ei varmaan kauheesti ole kasvaneet, joten tila loppuu kesken. Ja kun leluja on niin paljon (liikaa), niin eihän niitä arvostetakaan sillä lailla mitä me tehtiin. -jj
Olet oikeassa. Minulla oli hyvin vähän leluja; yksi nukke ja sillä sänky ja vuodevaatteet sekä pieni puuhevonen jossa oli pyörät alla. Oli aapinenkin, mutta se jäi pihamaalle ja kastui sateessa. Lisäksi leikin kivillä ja kävyillä ja kaikella, mitä luonnossa oli.
Nykyajan lapsilla on varmaankin liikaa leluja ja ehkä vääränlaisiakin leluja.
Mutta esineillä on tärkeä merkitys kulttuurin ja yksilön kannalta. On ikävää, jos mitään ei säästetä. Omille lapsille on hauskaa saada leikkiä äidin tai isän lapsuuden leluilla.
Mitä voidaan tutkia tulevaisuudessa, jos mitään ei säästetä?
Ehkä blogit ovat meidän aikamme ullakoita, jonne hyljätyt tavarat säilytetään. Näin olen ajatellut.
Lähetä kommentti