Joulukirjoja

Tämä on haamupäivitysten karkoituskuva. Onnistuuko?

Nukketaloon kissing ball

Perinteisesti anglosaksisissa maissa käytetään joulukoristeena misteliä. Sen alla saa suudella. Tapa perustuu vanhaan tarinaan, jonka mukaan muinaiset englantilaiset pitivät misteliä niin pyhänä kasvina, että vihollisetkin heittivät aseensa maahan sen nähdessään ja syleilivät ja suutelivat toisiaan.

Misteli kasvaa Englannissa loiskasvina puiden oksilla. Se on käymässä kuitenkin harvinaiseksi varoittaa Wildlife Trust. Siksi mistelinoksan käyttö täytyisi lopettaa joulutraditioista, kertoo uutinen.

Pohjois-Amerikassahan misteliä ei kasva luonnostaan. Siksi siellä on käytetty alusta asti mistelin asemasta havunoksista tehtyä palloa tai pelkkää havunoksaa, johon on kiinnitetty punainen rusetti tai jokin muu koriste. Mikä hyvänsä oksa käy "mistelinoksaksi" tai kissing- ball -koristeen materiaaliksi.

Tällainen pallo olisi helppo tehdä myös nukketaloon ja ripustaa se ovenkamanasta.

Amerikan joulupukki Santa Claus

 

Joulupukki nousee savupiipusta apteekin ikkunassa Aleksilla.

Suomalainen joulutonttu

 

Kuvattu Helsingin kaupunginmuseon kaupan ikkunasta.

Näyteikkunaostoksilla

Joulukoriste kukkkakaupan ikkunassa Tehtaankadulla.

Meidän oma jouluseimi: tietäjät

Kuva: Anna Amnell

Tässä on osa meidän perheen jouluseimestä. Sen ovat valmistaneet poikani ja miniäni. Henkilöiden pohjana on käytetty muovipurkkeja. Päälle on muovattu henkilö das-savesta tms materiaalista. Miniäni muovaili henkilöt, poikani maalasi ne. Seimeen kuuluvat myös Maria, Joosef, Jeesus-lapsi ja Jeesus-lapsen koiranpentu. Kaksi tietäjistä muistuttaa ulkonäöltään seimen tekijöiden Pariisin opiskeluajan tuttavia, nimittäin afrikkalainen tietäjä ja lyhyt mies.

Pientä väkeä

 

Ravintola Raffaellon ikkunassa on jälleen aito jouluseimi. Siinä on kuvattuna kokonainen kylä, joka elää ihanteellista keskiaikaa. Se on varmaankin ostettu Italiasta.
Klikkaa kuvia suuremmiksi!

Joulu on tulossa

 

Helsingin joulukadun Aleksin herttaisin yksityiskohta on tämä Stockmannin tavaratalon jouluikkunassa oleva pieni tonttu.

Nukketalo marraskuussa 2007

nukketalo1107, originally uploaded by amnellanna.

Mitä talossa voisi tehdä?
Pitäisi laittaa sähkövalot. Olen ostanut muuntajan nukketaloa varten, samoin muutaman lampun.

Nukketalon tapetit on laitettu pahveille (cards)) erään nukketalokirjan ohjeiden mukaan. Tapetit olisi helppo vaihtaa, sillä pahvit ovat kiinni vain muutamasta kohti. Reunanauhat tekisivät talosta siistimmän.

Lattioillakin on keittittiössä ja aamiaishuoneessa irtopäällyste, samoin kylpyhuoneessa. Olohuoneessa, makuuhuoneessa ja ullakolla on vain matot peittämässä käsittelemätöntä lattiaa.

Portaat ovat täysin käsittelemättömät. Antaako niiden tummua luonnollisesti? Nehän voisi maalata ja portaat voisi päällystää "kokolattiamatolla".

Hakuaisin isomman keittiön. Olen nähnyt monissa nukkekotiblogeissa ihastuttavia isoja keittiöitä.

Talossa ovat nyt vain Aurora ja hänen ranskalainen palvelustyttönsä Marie. Thomas on "matkoilla" eli 1500-luvun talossa istumassa ruokapöydän ääressä. Haluaisin oikeastaan Thomasin, joka olisi "oikean" Thomasin näköinen. Ystäviä voisi tulla vierailulle.

Tämä talo on Aurora-kirjojeni henkilöiden Auroran ja Thomasin koti "jossain Euroopassa" 1900-luvun alussa. Koska Aurora on suomalainen, talossa voisi olla suomalaisia huonekaluja ja esineitä: talonpoikaishuonekaluja tai ihana uuni!

Nukketalo marraskuussa 9

ullakko, originally uploaded by amnellanna.

Aurora maalaa ullakkoateljeessa.

Nukketalon tarkistuskuvat. Yhdessä huoneessa lamppu oli putoamassa ja toisessa verhot.

Nukketalo marraskuussa 8

Nukketalo marraskuussa 7

makuuhuone

Nukketalo marraskuusssa 6

kylpyhuone

Nukketalo marraskuussa 5

Nukketalo marraskuussa 4

ruokasalissa, originally uploaded by amnellanna.

ruokasali

Nukketalo marraskuussa 3

breakfastroom, originally uploaded by amnellanna.

breakfastroom

Nukketalo marraskuussa 2

Keittiö

Uudet kotisivuni

nykyinen Kotisivu Kirjoituslipasto

Bloggaamisesta oli hyötyä, sillä perusasiat olivat tuttua. Ylä- ja alapalkissa oleva kuva on osa suurempaa kuvaa, jonka otin viime keväänä tuosta läheltä Johanneksen puistosta. Taivas, puut ja linnut kuuluvat sekä historiaan että nykyhetkeen. Kokeilin toistakin palvelua, joka olisi ollut ehkä vieläkin helpompi, mutta se olisi tullut kalliiksi. Tämä on taas ilmainen, jos ei ota mitään ylimääräistä. Ei tässä mennyt kuin muutama päivä. (jo lakkautettu kotisivu)

Unelmia

Näyteikkunaostoksilla.

Nukketaloharrastus terapiana

In brighter light, originally uploaded by amnellanna.

Tämä on suosituin valokuvani Flickrissä. Sitä on katsottu tähän mennessä jo yli 1500 kertaa. Auroran talosta tuli kaunis, mutta miten edetä tästä. Haluaisin keittiön isommaksi, mutta minne laittaa sininen kalusto. Tein suuren työn sitä korjatessani sitä, ja siihen liittyy erikoisia muistoja..

Tein tätä nukketaloa viime vuonna, kun sisareni oli sairaalassa rankoissa syöpähoidoissa. Tämä harrastus auttoi minua kestämään. Puhuimme siitä, että näytän tämän nukketalon hänelle, kun hän tulee käymään seuraavan kerran Helsingissä.

Muistan sen, kuinka noiden pienten huonekalujen kunnostaminen auttoi minut unohtamaan edes hetkeksi sen kauhean tosiasian, että saattaisin menettää sisareni - tai vielä pahemmin, hän menettäisi monta vuosikymmentä ihmiselämää.

Sisareni paranikin syövästä, mutta sydän ja keuhkot pettivät kovan hoidon jälkeen. Olen laittanut pikkusisareni lapsuudenkuvan tämän nukketalon yläpuolelle seinälle. Sodanjälkeisinä köyhinä aikoina ei ollut lapsilla nukketaloja. Niiden tilalla olivat paperinuket, joille tehtiin huoneet räsymaton leveisiin raitoihin. Mielikuvitus oli paras leikkikalu.

Mielikuvitukseni on taas herännyt eloon, ja pystyn taas kirjoittamaan. Ihminen toipuu surusta. Äitini kuolema oli helppo hyväksyä luonnollisena menetyksenä, mutta sisareni kuolema on vaikeampi asia. Surusta on jäänyt jäljelle jotakin, jonka ilmaisi - ihme kyllä osuvimmin - erään historiallisen TV-sarjan päähenkilö hyvin osuvasti.

- Mikä siinä on, että iloisinakin hetkinä on kuin veitsi äkkiä lävistäisi sydämen? sanoi Punainen Neilikka suuren ja jännittävän saavutuksen jälkeen muistaessaan vaimonsa kuoleman.

Tuliaisia Venetsiasta. Muranon lasia

 

Poikamme ja miniämme olivat syyslomalla Venetsiassa. Kumpikin oli käynyt siellä ensimmäisen kerran lapsina, poikamme isänsä kanssa kahdeksanvuotiaana, miniämme vanhempiensa kanssa alle kouluikäisenä. Poikamme huomasi, että maalauksia oli entistetty. Ne olivat olleet aikaisemmin niin tummia, että yksityiskohtia oli vaikeaa nähdä. Miniäni huomasi muistavansa lähinnä tunnelmia.

Kun minulta kysytään, mitä haluan tuliaisiksi matkoilta, olen eräässä mielessä hyvin suosittu, sillä haluan "jotain nukketaloon". 1:12 -esineet eivät vie paljon tilaa matkalaukussa. Mutta miniatyyriesineiden löytäminen saattaa olla monesti vaikeaa. Kun olin mieheni kanssa Kroatiassa ja Sloveniassa, en löytänyt mitään nukketalooni. Ei edes Zagrebin keskustassa olevassa suuressa leikkikalukaupassa ollut nukketaloja tai niihin sopivia esineitä. Ehkä olisi pitänyt mennä antiikkikauppoihin tai artisaanien työpajoihin. Usein kiinnostavimmat esineet löytyvät sitä paitsi pikkukaupungeista.
Kun poikani ja miniäni olivat Japanissa, he näkivät eräässä pikkukaupungissa kauniita nukketalon huonekaluja, jotka oli tehty täydellisiksi kopioiksi vanhoista huonekaluista - japanilaiset kunnioittavat kaikkea vanhaa, mikä voi olla yllätys meille euroopplaisille. Mutta ei niitä sen jälkeen löytynytkään. Löytyi kuitenkin kaunis teekalusto, joka on nukketalossani.

Venetsiasta miniäni löysi minulle täydellisen tuliaisen, "Muranon lasia" nukketaloon.

City-lehti kertoo näin:
"Muranon lasi on osa myös Venetsian historiaa. Mutta jos tarkkoja ollaan Murano ei ole Venetsiaa vaan oma saarensa läheisellä laguunilla. Lasia Muranossa on tehty jo vuodesta 1291. Muranon saari vaurastui lasilla 1300-luvulla jopa niin, että saarella oli omat rahansa. Muranon saarella on oma lasimuseo Palazzo Giustianian –talossa osoitteessa Fondamenta Giustianian. Suurin osa Muranon lasia myyvistä liikkeistä sijaitsee Piazza San Marcolla. Kaupan on niin muranolaisia laseja kuin lamppuja. Ja tehdään Muranon lasista korvakorujakin. Niitä saa halvalla: kolmellakymmenellä markalla." Näin kertoo City-lehti

Muranon lasia 2

 

Pienet lasiesineet hohtavat nukketalon salin pöydällä.

Keräilijöille sopivaa

 

Kuvasin nämä Ljubljanan antiikkimarkkinoilla 21.10.2007

Sininen talo Kaivopuistossa

Sininen talo, originally uploaded by amnellanna.

Olispa tällainen kartanonukkekoti ja siihen kustavilaiset kalusteet, talonpoikaissohvat, talonpoikaisrenessanssikaapit .. Tiedättehän - niin kuin antiikkimessuilla?

Nukketalot ovat "castles in the sky" - unelmia.

Tunnetko tämän talon?

Tunnetko tämän talon? Se on meren rannalla. Sen ikkunoista näkee Suomenlahdelle.



Yläkerran ikkunasta kuuluu usein romanttista pianomusiikkia.



Kukahan asuu tässä lintukodossa?



On siellä ainakin kaksi koiraa.



Olisiko tämä muhkea nalle talon isäntä? Mutta voiko noilla käpälillä soittaa Chopiniä?



Ei se ole nallen talo. Hän on mennyt kotiinsa, ja pikkukoirat ovat taas yksin.



Nyt on talon emäntä ilmestynyt verannalle. Hän on japanilainen rouva, joka on ihastunut muumeihin.


Hän tähyilee koiransa kanssa usein merelle päin. Näkyisikö jo vene ja tuttu musta silinterihattu?



Hän odottaa vielä myöhään illalla, kun muut ovat jo menneet nukkumaan.

Idea ja toteutus: Anna Amnell

Taloja kuin nukkekoteja 2

Sininen talo Pulassa, Istrialla, lähellä kahvilaa, jossa James Joyce istui Pulassa käydessään.



Tämä talo oli suuri ja täynnä kiinnostavia yksistyiskohtia vaikkapa ideoiksi nukketaloihin.



Pankki kuin nukketalo. Krk:in kaupunki, Krk, Kroatia

Taloja kuin nukkekoteja 1

Vaaleanpunainen talo, Baska, Krk-saari, Kroatia




Vaaleanpunainen talo, Pula, Istria, Kroatia




Vaaleanpunainen rautatieasema Sloveniassa



Museo kuin nukketalo. Rovinj, Istria, Kroatia



Rovinj, Istria, Kroatia