Näyttävät viktoriaaniset herratkin pitävän divaanista.
Olen aina halunnut divaanin, mutta se on jäänyt unelmaksi kuten niin monet muutkin asiat elämässä. Ehkä tämänkin unelman voi toteuttaa nukketalossa.
Jo muinaiset roomalaiset lojuivat divaaneilla. Mikäli elokuviin on yhtään luottamista, myös Kleopatra punoi juonia divaanilla maaten. 1700-luvun Ranskassa aatelisnaiset ottivat vieraansa vastaan salongissa divaanin silkkityynyihin nojaten.
Vallankumous ei syössyt vallasta divaania. Päinvastoin, eräs sen suurista taiteilijoista, David, maalasi divaanin pysyvästi taidehistoriaan muotokuvallaan Madame Recamieristä.
Viktoriaanisella ajalla divaani jatkoi voittokulkuaan. Se siirtyi keskiluokan koteihin, kun huonekaluja alettiin tuottaa tehtaissa edullisesti.
Divaanilla saattoi ottaa päivänokoset tai lukea kirjaa kerosiinilampun valossa.
Myös Le Corbusier innostui divaanista ja suunnitteli siitä oman versionsa teräksestä ja nahasta. Pian romanttinen pehmustettu divaani hyljättiin.
Kodikkuus on palannut. Divaani on kuitenkin ylellisyysesine. Sitä ympäröi aina hiukan turhamainen tunnelma, olipa se sitten muotidivaani puutarhassa tai olohuoneen nurkassa komeileva kukikkaalla kankaalla päällystetty pehmeä syli.
Divaani on rentoutumisen ja elämästä nauttimisen symboli. Onko teillä divaania?
Anna Amnell ©
1 kommentti:
Divaani on :) Ostettu noin viisi vuotta sitten paikalliselta kirpputorilta. Tässä koitan kovasti etsiä tietoa, jotta saisin selville divaanin ikää ja tyylisuuntaa.
Kallis oli, muistaakseni n.400€.
Koko puuta ja todella raskas. Kankaan kuviointi valkoista ja vaaleanpunaista raitaa. Ylpeä omistaja olen :)
Lähetä kommentti