14. helmikuuta 2007

Nukketalot terapiana 2

huviretki

Nukketalot ja miniatyyrit ovat lähellä monen sydäntä. Niiden avulla annamme sisäisen lapsemme elää. Niiden avulla voi ilmaista monenlaisia tunteita, joita olisi vaikeaa tai raskasta käsitellä muuten. Ne ovat hyvää terapiaa.

Ajattelen sitä huippunerokasta amerikkalaista lääkäriä, joka rakensi vammaisen poikansa kanssa talon alakertaan laajoja maisemia, joissa pienoisihmiset elivät ja kävivät urheita taisteluja. (Terveet nuoret miehet; jatkuva sota sairautta vastaan isän työssä ja pojan elämässä.)

Samallahan tämä nukketaloharrrastus on viehättävää unelmaa. Pienessä mittakaavassa voi toteuttaa sekä hauskanhassuja että taloudellisesti ja muutenkin todellisessa elämässä mahdottomia asioita.

Leikki hoivaa sielua. Näissä kuvissa ovat mukana isosisko ja pikkusisko.

Näillä kuvilla käsittelin ensin alitajuisesti sitten tietoisesti raskasta elämäntilannetta: pikkusiskoni oli vakavasti sairaana. Häntä parannettiin nykyaikaisen lääketieteen kovilla ja tehokkailla hoidoilla.

Näissä kuvissa kaikki on hyvin: isosisko harjaa pikkusiskon kauniita vaaleita hiuksia, lukee hänelle ja vie hänet huviretkelle.


DSC04782.0

Lisäksi makuuhuonekuvassa ovat yhdistyneet edellinen ja se, että lepäsi vuoteessa sairastamassa keuhkoputkentulehdusta, jota Venäjältä metsäpalosta tullut savu pahensi.

Nukketaloista ei voi eikä pidä tehdä aina tällä tavalla analyysia. On monesti hyvin sattumanvaraista, mitä löytää nukketaloon kirpputoreilta ja kaupoista.

Tavallisesti monet tekijät vaikuttavat. Usein valinnat johtuvat enemmänkin intellektuaalisista kuin emotionaalista syistä (kiinnostus historiaan, sisusustukseen, värikokeiluihin, valokuvausasetelmiin jne.)

Tämä oli vähän eri muodossa kommenttina omassa blogissani sisareni sairauden aikana.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Otan osaa suruusi. Leikki todellakin on terapiaa sekä lapsille että aikuisille.

Anna Amnell kirjoitti...

Tein näitä nukketaloja optimistisella mielellä. Nyt on tilanne toinen. Huomasin sen, kun kävin mieheni kanssa ostamssa takan nukketaloon ajatellen, että siitä se harrastus jatkuu. Ilo on kokonaan poissa tästä harrastuksesta.

Uskon, että se voi jatkua toistaiseksi vain siinä, että luen nukketaloista ja kirjoitan niistä, vaikkapa vain tähän blogiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei taas
Olen rakastanut nukketaloja aivan lapsuudestani saakka. Enemmän kuitenkin teoriassa kuin käytännössä. Voisin kirjoittaa niistä vaikka kuinka pitkään. Kirjoitankin vielä joskus, kun taas kirjoitan.
Selailen päivittäin nukkekotiblogeja, ihailen ja ihmettelen ja nautin. Nukkekodeilla on niin monta kiinnityskohtaa ihmismielen syvimpiin kerroksiin.
Se minua on alkanut vähän häiritä, että nykyään näytään nukkekodeissakin pyrkivän sellaiseen täydellisyyteen, että kuvista ei aina tiedä, onko kyseessä oikea koti vai pienoismaailma. Minusta nukkekodissa saa ja pitääkin olla jotain epäsuhtaa, jotain "ei ihan oikeaa". Semmoistahan elämäkin on.

Anna Amnell kirjoitti...

Minäkin ajattelen samalla tavalla. Pidän ehkä eniten vanhoista nukketaloista, joissa mittasuhteet eivät ole täydellisiä. Kansallismuseossa on ihastuttava nukketalokaappi. Toinen kiinnostava vanha nukketalo on nähtävissä Flickrissä. Laitan linkit kohta.

En myöskään pystyisi itse tekemään täydellisiä miniatyyrejä. Sellaista tarkkuutta ja täsmällisyyttä minulta puuttuu.

Ymmärrän kuitenkin niitä, jotka ovat varsinaisia miniatyyrien tekijöitä ja nauttivat siitä, että kaikki yksityiskohdat ovat "kuin oikeassa" talossa tai hevosrattaissa tai puodissa.

Sitten ovat vielä erikseen arkkitehtien, sisustustaiteilijoiden ja käsityöläisten tilaustyönä tekemät luomukset. Englannin kuningatar Maryllä oli sellainen nukketalo. En ole sitä nähnyt. Jossain museossa se on. Samanlaisia miniatyyrilinnoja olen nähnyt silloin tällöin nukketalolehdissä.

Anna Amnell kirjoitti...

Paul Keleherin entistämät 1800-luvun nukketalot ovat todella kiinnostavia.
http://www.flickr.com/photos/pkeleher/sets/1729259/

Tämä on minulla myös sivupalkissa, mutta siinä on nähtävästi jokin virhe, kun en päässyt sitä kautta. Korjaan.

Anna Amnell kirjoitti...

Käsityöblogissani on kirjoitus ja kuva elokuvatähti Colleen Mooren nukketalosta ja linkkejä siihen.


http://www.brokenstar.vuodatus.net/blog/152467

Anna Amnell kirjoitti...

Sivupalkissani on linkki Shmehreenin blogiin. Hänellä on hyvin paljon kiinnostavia linkkejä, joita kannattaa tutkia. Siellä on linkki myös Colleen Mooren nukketaloon.