22. helmikuuta 2007

Sisareni kuva nukketalossa

Olen laittanut nukketalon saliin valokuvan lapsesta. Tämä lapsi oli sisareni. Hänen kasvonsa olivat mielessäni, kun kirjoitin Aurora-kirjoja. Sisareni oli vaalea, hänellä oli suuret kauniit silmät ja hän oli hyvin pieni ja hento tyttö. Hän oli myös hyvin taiteellinen ja samalla tarmokas ja käytännöllinen ihminen, joka ei pelännyt kovaakaan työtä. Näitä ominaisuuksia on Auroralla.



Aurora opiskelee 1900-luvun alussa, sortovuosina taidetta Ateneumissa. Myös sisareni aikoi opiskella taidetta, mutta myös 1970-luku oli poikkeuksellista aikaa. Sisareni lähti kesken pois Ateneumin karsintakursseilta. Onneksi hän sai tehdä työtä suomalaisen designen kulta-ajan tuotteiden parissa.

Aloin tehdä tätä nukketaloa viime kesänä, kun sisareni syöpä uusiutui. Haaveilin siitä, että voisimme yhdessä katsella tätä nukketaloa. Nyt sisareni on tullut mukaan nukketaloon.

Toivon, että voin käsitellä vähitellen iloisempiakin aiheita tässä nukketalossa.

Sisareni on tuossa ylimmässä, mustavalkoisessa kuvassa noin 3-vuotias. Hänen kasvonsa näyttävät yllättävän vakavilta ja aikuisilta, mutta kuvassa, jossa hänen kätensä näkyvät, tulee esille, että hän on vasta pieni lapsi.

Sisareni kävi lukion Helsingissä ja asui meillä. Kotimme oli silloin tämä Kaivopuistosta Etelä-Haagaan tuotu venäläinen dacha. Meillä oli siitä kolme huonetta ja keittiö ylimmässä kerroksessa. Tästä talosta tuli Aurora-kirjoihini terijokelainen huvila. Oikealla sisareni, sydänystäväni.
(kuva poistettu)

4 kommenttia:

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Yritän miettiä pääni puhki, missä tuo huvila tarkkaan ottaen on, Anna. Olen itse asunut lapsena ja vieläö nuorena Etelä-Haagassa; tosin muutimme sieltä pois vuonna 1965.

Anna Amnell kirjoitti...

Tämä talo oli Huopalahden asemaa vastapäätä, siis radan toisella puolen. asuimme siinä kaksi vuotta. Se purettiin joskus 1970-luvulla. Pihalla oli 60 puuta, marjapensaita, kukkia. Nyt paikalla on kaksi kerrostaloa. Joitain puita on säästetty.

Anna Amnell kirjoitti...

Meillä oli vain kolme huonetta ja minikeittiö talon ylimmässä kerroksessa. Ja kylpyhuone, jossa oli suunnaton kippurajalkainen kylpyamme ja kattoikkuna.

Oli aikamoinen homma raahata nuo lastenvaunut sinne ylös.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Hämärästi muistan. Siinähän taisi olla jossain vaiheessa lähellä kirkkoherranvirasto vai asuiko rovasti Winther vain jossain siinä.
Ajattelin jo, että asuitte yksin isossa huvilassa... Mekin asuimme huvilassa, emme mekään yksin, emmekä noin hulppeassa, kun olin lapsi. Sen talon paikalla on nykyisin muistolaatta. Talo oli paroni Wreden huvila Etelä-Haagan keskellä olevan ison kallion eteläpäässä Joel Lehtosen huvilan vieressä.